Teatteri Henkireikä

Historia

TEATTERI HENKIREIKÄ RY 20- VUOTISHISTORIIKKI 1993 – 2013

 

 Laatija Jouko Ritsilä

I Perustaminen

II Alun innostuksesta toiminnan hiipumiseen v. 1993 – 2004 

III Uuteen nousuun 2008 –

IV Tekemisen iloa

V Tuonen viita 

VI Muisteluja vuosien varrelta 

VII Tuotanto ja tekijät

I Perustaminen

Haukivuorella toimi 1980-luvulla kansalaisopiston näytelmäpiiri, joka ei kuitenkaan enää 1990-luvulle tultaessa ollut toiminnassa. Joidenkin kuntalaisten mielestä harrastepohjaiselle teatterille oli tilaus Haukivuorella. V. 1993 talvella ala-asteen koululla vieraili ulkopuolinen teatteriryhmä, jonka esitystä mm. Jouko Ritsilä oli katsomassa. Silloin hänellä heräsi ajatus perustaa Haukivuorelle oma harrastajateatteri. Kun asiaa kesän aikana selvitettiin, muitakin asiasta kiinnostuneita löytyi. Niinpä innokkaimmat kokoontuivat 25.11.1993 Haukivuoren palvelutalo Kotikartanon tiloihin perustamaan teatteria.

Läsnä perustavassa kokouksessa olivat:
Marjaana Hasanen nyk. Marttinen
Merja Ikonen
Hilkka Kaikkonen
Marjaana Pulkkinen
Anna-Liisa Ritsilä
Jouko Ritsilä
Kari Rämö, kulttuurisihteeri (pykälän 8 kohdalla)

Innostus oli suurta. Kaikki olivat herttaisen yksimielisiä harrastajateatterin tarpeellisuudesta Haukivuorella. Yhdistyksen nimen keksiminen aiheutti myös vilkasta keskustelua. Kun Marjaana Hasanen esitti nimeksi Henkireikä, sai se kaikkien kannatuksen. Näin yhdistyksen viralliseksi nimeksi päätettiin Teatteri Henkireikä ry.

Yhdistyksen tarkoituksena on sääntöjen mukaan:

  • toimia paikkakunnalla teatteritaiteen hyväksi
  • lähentää toisiinsa teatteria ja teatteriyleisöä
  • ja syventää yleistä teatteriharrastusta.

Tätä työtä on tehty vaihtelevalla menestyksellä ja vaihtelevalla porukalla nyt 20 vuoden ajan, lukuunottamatta 2004 – 2008 välistä aikaa, jolloin toiminta oli pysähdyksissä.

Teatteri on koko toimintansa ajan ollut samalla kansalaisopiston näytelmäpiiri, johon jokaisella halukkaalla on vapaa pääsy. Kaikkiaan mukana toiminnassa on ollut näyttelijöitä, ohjaajia ja muita henkilöitä n. 80.

Henkireikä päätti perustavassa kokouksessa liittyä Työväen Näyttämöiden Liiton jäseneksi.

Yhdistyksen jäsenmäärä on nyt 25.

Alkuun

II Alun innostuksesta toiminnan hiipumiseen v. 1993 – 2004

 

Syksyllä 1993 oli ensimmäinen esitys Kirppujen yön tapahtumassa ravintola Ukkohauessa. Tuolloin esitettiin parodia Suomalaista ravintolaelämää.

Kesänäytelmät esitettiin vuoteen 1999 saakka kirkonkylällä kotiseutumuseon pihapiirissä. Paikka oli idyllinen museorakennuksineen ja tuulimyllyneen. Katsomo oli tasamaalla ja aiheutti näin hankaluuksia näkyvyyden suhteen. Lisäksi lähellä kulki maantie, joka aiheutti joskus häiriötä esityksen aikana. Kiinteän kesäteatteripaikan aikaansaaminen kirkolle oli asetettu tavoitteeksi jo v. 1994 toimintasuunnitelmassa. Myös pyrkimys nuorisoteatteriryhmän perustamiseksi kirjattiin tavoitteeksi. Syksyllä 1994 aloittikin toimintansa Henkireiän alaisuudessa lapsi- ja nuorisoteatteri. Ohjauksesta vastaisi Merja Ikonen.

24.3.1994 johtokunta päätti kokouksessaan hakea Haukivuoren kunnan kulttuurilautakunnalta avustusta perusavustuksena 1 500 mk ja lavasteisiin, koulutukseen ja painatuskuluihin yht. 2 500 mk. Avustusta myönnettiin kuitenkin vain 1 000 mk.

V. 1994 ja koko teatterin ensimmäisenä kesäesityksenä oli Iisakin naimapuuhat.

4.7.1994 päivätyllä kirjeellä, yhdistys esitti sivistyslautakunnalle, että kunta ”päättäisi rakentaa asemankylälle v. 1995 alkukeväästä vaatimattoman esiintymispaikan. Alueella tulisi olla pukusuojat, esiintymislava ja kiinteä katsomo. Yhdistyksen mukaan tällaisella tilalla on käyttöä monenlaisissa eri tilaisuuksissa, joten käyttäjiä sille varmasti löytyy.”

5.7.1994 sivystyslautakunta tekemässään päätöksessään suhtautui asiaan periaatteessa myönteisesti, mutta halusi lisäselvityksiä.

29.7.1994 yhdistys toimitti lautakunnalle lisäselvityksen, jossa se päätti esittää paikaksi Rantokankaan maastoa. ”Hyppyrimäen monttu soveltuu erinomaisesti näyttämöksi lähinnä pienellä sorastuksella ja salaojaputkella. Katsomo (200-300 istumapaikkaa) tulisi rakentaa montun (näyttämön) itäiselle sivulle, jolloin sitä voidaan hyödyntää myös mäkihyppykilpailuissa.” HaKin edustajat suhtautuivat asiaan myötämielisesti.

26.8.1994 yhdistys piti kokouksen Moilalan Erämajalla. Paikalla olivat Kari Wainio, Mari Häkkinen, Merja Ikonen, Anna-Liisa Ritsilä, Eveliina Hämäläinen, Jouko Ritsilä, Pertti Ukkonen, Hilkka Kaikkonen , Minna Häkkinen, Suvi Nikulainen, Saimi Kesänen, Heikki Häkkinen ja Marjaana Hasanen.

Tilaisuudessa pohdittiin kauden 1994 toimintaa, johon ”yleisesti ottaen suurin piirtein tyytyväisyys vallitsi.” Tosin vaadittiin ”sitoutumista enemmän yhteisiin asioihin ja ”totisempi” ote esim. harjoituksiin, vuorosanojen opetteluun, sovituista asioista kiinnipitämiseen, esteistä ilmoitettava jne.” Toivottiin myös harjoitukset ”ihmisten aikoihin”, viim. klo 19 alk. sekä todettiin yhteishengen olevan hyvän.

Päätettin osallistua myös 18.11.1994 Kirppujen yö -tapahtumaan rav. Ukko-Hauessa. Rahaa todettiin oleva tilillä 5 000 mk. Pöytäkirjan mukaan kokouksen päätytyyä ”siirryttiin rilluttelutunnelmiin, mutta pitkin iltaa teimme toki tunnollisina teatterilaisina kaikenlaisia improvisaatio- ym. harjoituksia.” Eräässä vaiheessa keskusteluihim nousi esille rakentaa esiintymispaikka urheilukentän läheisyyteen.

12.12.1994 yhdistys lähetti kannanoton kunnanvaltuustolle, jossa se perusteli kielteistä kantaansa urheilukentän läheisyyteen mahdollisesti rakennettavasta esiintymispaikasta. Perusteluina olivat mm. meluhaitat, jotka aiheutuvat rautatien ja junaradan läheisyydestä.

Nyt yhdistykseltä lähti kunnavaltuustolle esitys, että katsomo rakennettaisiin museonmäelle laskeutuen rannan suuntaan, jolloin näyttämönä toimisi rinteessä oleva pieni tasanko. Ajattelemme, että musenmäen kokonaisvaltaisen suunnittelun tuloksena sinne voisi saada hyvin kauniin ja toimivan kesätapahtumapaikan.”

Yhdistys viritteli yhteistyötä nastolalaisen Pisara-teatterin kanssa. Teatteri esittikin Haukivuoren kotiseutuviikolla 8.7.1995 Museonmäellä näytelmän Kesäkeikka. Valitettavasti esitys ei ollut mikään yleisömenestys.

Vastavuoroisesti Henkireikä vieraili 14.7.1995 Nastolassa esittämässä Katotaanko kortista? näytelmänsä. Esitys sai hyvän vastaanoton.

V. 1995 aikana käytiin edellen tuloksettomia neuvotteluja srk:n kanssa katsomon rakentamiseksi museonmäelle.

29.3.1995 rav. Ukko-Hauessa pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin liittyä Suomen Harrastajateatteriliiton jäseneksi. Lippujen hinnoiksi päätettiin 30 mk aikuisille, 10 mk lapset ja perhelippu 70 mk.

Kesän 1995 näytelmänä oli Katotaanko kortista?Syksyn Kirppujen yö- tapahtumassa esitettiin sketsinäytelmä Lovestory eli Toivon ja Lempin rakkaustarina.

V. 1996 kesäesityksen Muuttolintujen harjoitusvaihetta varjostivat valitettavat kuolemantapaukset teatterin lähipiirissä. Lisäksi muutamien näyttelijöiden poisjäänti kesken harjoituskautta teki teatterin keväästä erittäin raskaan. Sitkeä joukko kuitenkin uurasti ja teki vaikeasta tilanteesta huolimatta loistavan lopputuloksen.

Tuona vuonna luonnonvoimatkaan eivät tuntuneet olevan teatterin puolella, sillä teatteriesitysten ajaksi osui sadekausi. Siitä huolimatta esityksen näki lähes 400 henkilöä, lähinnä Haukirannan lomakeskuksen asiakkaiden ja Kotikartanon pihapiirissä pidetyn yksityisesityksen ansiosta.

7.5.1996 yhdistys esitti taas seurakunnalle, että se saisi esittää näytelmänsä museon edustalta järveen päin laskeutuvan rinteen alaosassa pienellä srk:n omistamalla peltoaukealla. Taaskaan srk ei ollut suostuvainen ja henkireikäläiset ja muut kulttuurin ystävät ihmettelivät srk nuivaa suhtautumista paikkakunnan kulttuuriharrastusta kohtaan.

Lopulta esiintymislavan rakentaminen hautautui ”byrokratian rattaisiin”.

Kesän 1996 näytelmänä oli Muuttolinnut.

30.7.1996 kokouksessa pohdittiin Muuttolinnut näytelmän ylimääräisiä esityksiä.

18.8.1996 Nykälän kylässä koulun pihapiirissä esitettiinkin ylimääräinen näytös.

17.7.1996 yhdistys anoi Kotimäen tiekunnalta tien sulkemista esitysten ajaksi.

12.6.1997 yleisessä kokouksessa päätettin puffetin hoito jättää Marjolahden Loman hoitoon. Todettiin myös, että Aleksi Hasanen lupasi lainata magnetofoninsa teatterin käyttöön näytösten ajaksi.

1997 kesäesityksenä oli Kylän viimeinen nainen. Se sai hyvän menestyksen, sillä katsojia kävi n. 900. Minna Häkkinen ja Pirjo Loponen esittivät Navetan nurkalla- tapahtumassa pienoisnäytelmän Ko Simo Ulaska Ievaa suuttu.

Häkkinen, Loponen ja Kari Wainio esittivät syksyllä Kirppujen yö-tapahtumassa sketsinäytelmän 5-vuotishääpäivä. Esitys rankattiin yleisöäänestyksessä tapahtuman parhaimmaksi.

V. 1997 Henkireiän yhteydessä toimiva lapsi- ja nuorisoteatteri jouduttiin lopettamaan vetäjäpulan vuoksi.

15.11.1997 Hiekkarannassa pidetyssä kokouksessa päätettiin valtuuttaa Kari Wainio ja Jouko Ritsilä selvittäämään mahdollisuutta saada toimintaansa EU:n Leader-rahoitusta.

2.12.1997 hankehakemus toimitettiin Etelä-Savon TE-keskukseen.

31.12.1997 yhdistys saikin myönteisen hankepäätöksen Etelä-Savon TE-keskukselta. Avustus oli päätöksen mukaan enintään 29 000 mk. Hankkeen keskeinen sisältö oli ilmaisutaidon ja näyttelijätyön kehittäminen. Rahat käytettiinkin laitteiston, lavasteiden ja rekvisiitan hankintaan sekä koulutustoimintaan ajalla 1.8.1998 – 31.8.1999.

16.6.1998 vuosikokouksessa päätettiin mm. korvata lavastekuluja Paavo Ruotsalaiselle ja pitää yhteinen saunailta 27.6.1998.

V. 1998 oli menestyksen vuosi. Esityksiä oli monenlaisia.Tuolloin esitettiin kesäteatterissa Maiju LassilanNuori mylläri. Esitys sai lehdistössä erinomaiset arvosanat. Teatterissa rikottiin ensimmäisen kerran tuhannen katsojan raja. Kotiseutumarkkinoilla esitettiin sketsinäytelmä Toivon ja Lempin rakkaustarinaja Kirppujen yön tapahtumassa syksyllä pienoisnäytelmä Pyykkirannassa.

V. 1999 henkireikäläiset osallistuivat perinteen mukaisesti joukolla Mikkelissä Työväen näyttämöpäiville. Kesällä käytiin katsomassa kesäteatteria Hurissalossa ja vierailtiin yhdessä hurissalolaisten kanssa molempia ryhmiä ohjaavan Ville Juutin mökillä samalla kylällä.

Kesäesityksenä oli Mooseksen pontikkapisnes. Esitys oli menestys saaden mm. Vuoden Maineteko 1999 -kunniakirjan sekä 1 000 mk:n stipendin Haukivoren Lions Club:lta. Katsojia oli kesän aika yli 1 100.

Syksyllä järjestettiin Moilalan Erämajalla teatteri-ilmaisun peruskurssi. Kurssia veti lahtelainen draamaohjaaja Anne Pässilä. Hän ohjasi kurssilaisia teatteri-ilmaisun ja itseluottamuksen lähteille mm. improvisaation, äänenkäytön ja puheilmaisun harjoitusten kautta. Kurssi toteutettin saaduilla hankerahoille.

v. 2000 talvella esitettin Haukivuoren yläasteella Rakastettu Johansson 2 kertaa. Kansalalaisopiston pyynnöstä näytelmä käytiin esittämässä myös Anttolassa.

Vihdoin myös esityspaikan vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi. V. 2000 oli ensimmäinen kesä, jolloin kesäteatteria esitettiin Saksalanharjulla, Martin Gallerian välittömässä läheisyydessä. Paikka on osoittautunut erinomaiseksi. Onhan siellä nouseva/katettu katsomo, sekä erinomainen esityslava mainioine taka- ja pukuhuone tiloineen. Myös yleisö on löytänyt paikan hyvin. Akkarallia kävi katsomassa 1 482 katsojaa.

Perinteinen karonkka vietettiin 26.8.2000 Saimi Kesäsen kesäasunnolla.

19.6.2000 pidetyssä johtokunnan kokouksessa päätettiin aloittaa Prahaan suuntautuvan kulttuurimatkan suunnittelu.

17.12.2000 vuosikokouksessa valtuutettin Pertti Ukkonen ottamaan selvää Prahan matkan hinnoista.

25.3.2001 tehtiin johtokunnassa uusi päätös hakeutua Suomen Harrastajateatteriliiton jäseneksi. V. 1995 tehty ensimmäinen päätös ei ollut johtanut konkreettisiin toimepiteisiin. Vasta nyt laitettiin hakemus sisään.

Syyskuussa 2001 toteutui Prahan matka. Vuosikokous 4.6.2001 päätti, että Prahassa tehdään yhdessä kaupunkikierros, risteily ja käydään teatterissa sekä suoritetaan olutpanimokierros.

Perinteinen karonkka pidettiin Raili Loposen kalamajalla 18.8.2001.

Vuosi 2002 oli Teatteri Henkireikä ry:n yhdeksäs toimintakausi. Kesänäytelmänä oli Luontaishoitola Pehmokumpu. Esityskertoja oli yhdeksän. Esityksen näki yli 1 500 henkilöä, joka oli uusi ennätys. Liekö sana kiirinyt, että esityksessä vilahtaa naisellista paljasta pintaa?

Kesäkauden jälkeen henkireikäläiset vierailivat Hurissalossa, pidetyn ohjaajan Ville Juutin kesäpaikalla.

Vuosi 2003 oli Harrastajateatteri Henkireikä ry:n 10. toimintavuosi. Siis juhlavuosi. Juhlavuoden näytelmänä esitettiin Ville Juutin ohjaamana Amerikan morsian. Esityksen näki yli 1300 katsojaa. Juhlavuoden kunniaksi ohjaaja Ville Juuti palkittiin 10-vuotisesta ohjaajatyöstä. Tuolloin luultiin, että Villen ohjaajaura Henkireiässä loppui siihen. Vaan kuinkas kävikään. Vanhaa kunnon sotaratsua tarvittiin v. 2009 Henkireiän uudessa tulemisessa.

Juhlavuoden kunniaksi painettiin kuvallinen juhlapostikortti. Syksyllä henkireikäläiset tekivät opinto- ja virkistysmatkan Tallinnaan.

Ilmeisesti vanhat konkarit alkoivat pikku hiljaa väsymään vetovastuuseen. Uusia tulokkaita ei juurikan näkynyt, joten oli aika laittaa pillit pussiin. Eli toiminta jäi lepäämään laakereilleen ja odottamaan uusia innostuneita teatterin ystäviä.

19.12.2004 pidettiin vuosikokous ravintola Alicissa. Toiminta oli siis loppunut, mutta kokouksessa pohdittiin kyllä eri vaihtoehtoja toiminnan jatkamiseksi. Eräänä vaihtoehtona pohdittiin yhteistyöprojektia esim. kiertävää teatteria lähikuntien kanssa. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.

Vuosien 2004-2007 toimintakertomuksessa todetaan, että toiminta rajoittui lähinnä käynteihin Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä. Jäsenmaksut kuitenkin suoritettiin Työväen Näyttämöiden Liittoon ja Suomen Harrastajateatteriliittoon.

Iso tapahtuma kuntalaisten kannalta oli se, että itsenäinen Haukivuoren kunta lakkasi olemasta 31.12.2006 ja se liittyi osaksi Mikkelin kaupunkia 1.1.2007.

Alkuun

III Uuteen nousuun 2008 –

 

18.10.2008 pidetyssä vuosikokouksessa yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Wainio luopui tehtävästä ja tilalle valittiin Olli Lahti. Sihteeriksi kutsuttiin Kari Rämö. Johtokuntaan valittiin Hannu Vahvaselkä, Kari Wainio, Kirsi ja Eero Häkkinen, Salli Suhonen, Irma Sipinen ja Raili Loponen Uudet verekset voimat antavat aina uutta puhtia toimintaan. Niin nytkin.

21.12.2008 pidetyssä johtokunnan kokouksessa keskusteltiin vilkkaasti Henkireiän tulevaisuudesta ja etenkin siitä, miten saataisiin uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Kokous päätti, että kesällä 2009 esitetään uudelleen jo aiemmin esitetty Raplaaja ja siitä olisi 2 esitystä. Yksi Kotiseutuviikolla Martin Galleriassa ja toinen Kotiseutuyhdistyksen vanhan ajan iltamissa. Ville Juutia päätettiin kysyä ohjaajaksi.

Joulukuussa 2008 johtokunta teki suunnittelu- ja hengenkohotusmatkan Tallinnaan. Matka oli tuloksekas, koskapa toiminta nyt käynnistyi toden teolla uudelleen.

Kesäesityksenä v. 2009 oli suunnitelmien mukaisesti Raplaaja, jota esitettiin kaksi kertaa. Katsojia oli 314, jota on pidettävä erittäin hyvänä näinkin pitkän tauon jälkeen ja vain kahdessa esityksessä.

Teatteri hankki Haukivuoren aluejohtokunnan avustamana 5 kpl langattomia mikrofoneja hintaan 996 € yhteensä. Myöskin maskeerausvälineitä uusittiin ja hankintaan saatiin avustusta Mikkelin kaupungin kulttuuritoimelta.

Seudullinen yhteistyö käynnistyi. Henkireiän edustajana alueen harrastajateattereiden verkostotapaamisessa 22.10.2009 Mikkelissä oli Olli Lahti.

30.8.2009 johtokunnassa keskusteltiin teatterin varastotiloista. Käytössä oli useampi ”varasto”. Nuorisotalon vintillä oli enemmistö tavaroista ilman minkäänlaista erillistä tilaa ja Haukihallin varastossa lämmintä tilaa vaativat vahvistimet ja mikrofonit. Savukone oli Hannu Vahvaselän omassa varastossa. Päätettiin tutkailla yhden varastotilan mahdollisuutta. Tutkailu jatkuu vielä tätä kirjoitettaessakin.

30.11.2009 ravintola Alicissa pidetyssä kokouksesa uudeksi ohjaajaksi v. 2010 valittiin Unto Kohvakka. Esitykseksi valittiin Kahen akan loukussa, joka on jatko-osa Haukivuorellakin nähtyyn Akkaralliin.

15.1.2010 johtokunnan kokousessa päätettiin maksaa Työväen Näyttämöpäivillä yhdistyksen puolesta jäsenille liput kahteen esitykseen ja jokainen voi kustantaa lipun kolmanteen esitykseen itse. Ruokailla päätettiin ravintola Fernandossa ja jonka yhdistys maksaa. Ruokailun yhteudessä päätettiin luovuttaa ”muistamispaketti” pidetylle ja pitkäaikaiselle ohjaajalle Vilho Juutille sekä myös yhdistystä pitkään luotsanneelle Kari Wainiolle.

Puheenjohtaja kertoi seudullisesta yhteistyöstä nettiprojektissa harrastajateattereiden kanssa.

Sivujen perustamisesta on alustavasti sovittu.

Kesänäytelmänä oli 2010 oli Kahen akan loukussa.

24.10.2010 kokouksessa johtokunta kirjasi seuraavia kommentteja: ”Suurin palaute tuli ympäristöstä, vuorosanojen osaamisesta ja ison tien liikennemelusta. Esitystä oli kehuttu ja teatteria yleensä.” Säätkin suosivat esityksiä.

Päätettiin pitää esiintymis- ja ilmaisutaidon viikonloppukurssi Moilalan Erämajalla 19. – 20.3.2011.  

Hiukan hampaita kiristellen hyväksyttiin myös kesäteatteriesityksestä tehty videointilasku 488,80 €.

Johtokunta tutustui myös galleria-alueeseen ja totesi, että teatterin ympäristöä tulisi parantaa. Lähinnä tuli kysymykseen alueen yleinen siistiminen, katsomon suojaaminen ison tien melulta, katsomon mahdollinen levittäminen, yleisövessojen sijoituspaikat, lippukioskin sijoittaminen, ison tien opasteiden kunnostaminen sekä väliaikakahvistuspaikan kunnostaminen. Tärkeäksi nähtiin myös katsomon kattamisen loppuunsaattaminen viranomaisten määräysten mukaiseksi.

Todettiin, että Haukivuoren aluejohtokunnalta saatiin kesäteatterin kattamiseen avustusta 700 €.

V. 2011 kesäteatteriesityksenä oli Taistelevat koppelot. Esityksen näki 912 henkilöä. Kesäteatterin tekniikasta ja äänenohjauksesta vastasi Raimo Hänninen, maskeerauksesta huolehti Margit Myllymäki, kuiskauksesta ja apuohjauksesta huolehti Raili Loponen. Teknisenä avustajan oli Anja Vauhkonen. Kahvituksen järjesti Saksalan seudun maa- ja kotitalousnaiset.

Teatterille hankittiin varakatos ja äänentoiston ohjauslaite uusittiin. Hankintoihin saatiin avustusta Haukivuoren aluejohtokunnalta.

Teatterin nuorimmalle Alexi Kankalalle hankittiin Ronaldo -paita palkkioksi talven ja kesän uurastuksesta. Alexin silmät olivat suorastaan loistaneet kun hän sai paidan.

Työväen näyttämöpäiville osallistuttiin ja käytiin katsomassa Halkokummun kesäteatterin esitys ja Mikkelissä Viulunsoittaja katolla.

6.3.2011 johtokunnan kokouksessa viriteltiin vuokrasopimuksen tekoa kesäteatterialueen omistajan Seija Liukkosen kanssa. Luonnos vuokrasopimukseksi saatiin valmiiksi. Sopimusta ei kuitenkaan ole allekirjoitettu.

19. -20.3.2011 järjestettiin oma ilmaistutaidon kurssi Moilalan Erämajalla. Ohjaana toimi Tarja-Liisa Qvintus.

Teatterin seniori Hannu Vahvaselkä täytti 80 v, joihin juhliin myös teatterin väkeä osallistui.

5.9.2011 kokouksessaan johtokunta keskusteli viime kesän näytelmästä ja siitä saadusta palautteesta. Palaute oli hyvin positiivista ja sen pohjalta yhdistys katsoi valoisasti eteenpäin.

10.9.2011 karonkka pidettiin Salli Suhosella.

19.12.2011 pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin, että v. 2012 esitetään Hirveät paineet ja kauhee pulssi.

Seudullinen yhteistyö käynnistyi kunnolla ja perustettiinkin yhteinen www.harrastajateatterit.com -sivusto.

Tavoitteeksi asetettiin saada yhdistykselle omat Facebook -sivut.

V. 2012 kesänäytelmänä oli Hirveät paineet ja kauhee pulssi. Esitys sai taas erittäin hyvän vastaanoton ja sen näki vähän yli 1 000 katselijaa.

Kahvitus hoidettiin omin voimin. Teltan pystytys ja itse kahvitarjoilun järjestäminen oli suuritöistä, mutta taloudellisesti ihan kannattavaa. Monitoiminainen Suhosen Salli oli mukana kahvitarjoilussa ja välillä juoksi hirveetä vauhtia näyttämölle.

1.4.2012 johtokunta keskusteli esitteen/julisteen ja käsiohjelman laatimisesta. Käsiohjelma päätettiin antaa kaikille pääsylipun lunastaneille.

Päätettiin myös maisemoida kesäteatterialuetta yhdessä Martti Liukkosen kanssa.

18.8.2012 järjestettiin karonkka Paukun metsästysmajalla. Porukkaa oli 18 henkilöä. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi. Katseltiin kesän esitys videolta ja oltiin itseemme niin tyytyväisiä että. Ja syystäkin! Pihalla järjestettiin pientä kisailua tikanheiton ja mölkyn merkeissä.

Ruoka- ja juomatarjoilu pelasi erinomaisesti ”ihan omin voimin”.

Syksyllä teatterin välittömässä yhteydessä sijainnut korsurakennelma paloi kivijalkaan asti. Samalla tuhoutui korsun päällä ollut ulkovarasto ja joitakin katsomon penkkejä. Katsomon kattorakenteen muutamat pystypalkiot myös vahingoittuivat.

20.10.2012 juhli teatterimme jäsen Jouko Ritsilä 60-vuotisjuhliaan Moilalan Erämajalla. Juhlissa Henkireikää edustivat pj. Olli Lahti, siht. Kari Rämö ja johtokunnan jäsen Sanna Saloviin.

26.11.2012 johtokunnan kokouksessa todettiin, että Satu Kankala pyysi eroa Brysseliin muuuton vuoksi ja Raili Loponen pyysi, että enää hänkään ei jatka johtokunnassa. Pitkäaikainen yhdistyksen kirjanpidosta vastannut Eila Hänninen ilmoitti myös luopuvansa tehtävästä. Hänen tilalleen valittiin 1.1.2013 alkaen Heli Musakka. Palkkioksi päätettiin 170 €/v. Johtokunta valtuutti myös Salli Suhosen, Sanna Saloviinin ja Hannu Vahvaselän neuvottelemaan Liukkosten kanssa kesäteatterin toimintamahdollisuuksista. Yhdistyksen jäsenille ja muutamille kahvitukseen osallistuneelle talkoolaiselle päätettiin hankkia ja painattaa Henkireikä-logolla varustettu T-paita. Keskusteltiin mahdollisuudesta järjestää jatkokurssi pari vuotta sitten järjestetylle ilmaisutaidon kurssille.

30.11.2012 rav. Alicissa pidetyssä vuosikokouksessa valittiin yhdistyksen 20-juhlavuoden johtokunnan jäseniksi seuraavat henkilöt: Aune Liukkonen, Sanna Saloviin ja Salli Suhonen.  Raimo Hänninen, Olli Lahti, Hannu Vahvaselkä, Kari Rämö, Anja Vauhkonen, Irma Sipinen ja Jouko Ritsilä.Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Olli Lahti ja varapj:ksi Salli Suhonen.

Kuluneen vuoden aikana oma Facebook -sivusto avattiin. Samoin Sanna Saloviin avasi Henkireiän oman kotissivun.

Toimintasuunnitelmassa vuodelle 2013 asetettiin tavoitteeksi palaneen katsomo-osan kunnostaminen sekä lipunmyyntipaikan uudelleensjoittaminen. Alueen siistiminen jatkuu.

Kesä 2013 näytelmäksi valittiin Väärinkäsityksiä.

Päätettin myös saattaa Teatteri Henkireiän historiikkia ajanatasalle ja järjestää juhlavuoden kunniaksi syksyllä 2013 tapahtuma. Tapahtuman järjestelyä varten nimettiin toimikunta ja sen puheenjohtajaksi valittiin Sanna Saloviin ja jäseniksi Kari Rämö, Margit Myllymäki, Raimo Hänninen, Hannu Vahvaselkä ja Jouko Ritsilä .

Iltaa jatkettiin pikkujoulun merkeissä. Nautittiin maukas jouluateria, nautittiin kohtuudella virvokkeita, tanssittiin, juteltiin henkeviä ja laulettiin karaokea.

V. 2013 kesänäytelmä oli VÄÄRINKÄSITYKSIÄ. Näytelmän kävi katsomassa lähes 1000 henkeä.

24.8.2013 pidettiin karonkka Sanna Saloviinin kotona Häkkilän suunnalla. Ihailimme ”pientilan” eläimiä kuten vuohia ja kanoja. Sitten syötiin Jennin tekemiä maukkaita lihapullia. Pohdittiin porukalla myös tulevia syksyn juhlia. Talon uusi sauna korkattiin ja hyväksi havaittiin. Päivän kaartuessa illan puolelle alkoivat maittamaan myös virvokkeet ja makkarat. Karaokea laulettiin (omia laulajan taitojaan piilossa pitäneet paljastuivat nyt) ja tanssittiin niin, että terassi hytkyi. Yhteinen ilonpito jatkui osalla porukkaa asemankyllä Alicissa ja Hummeripojassa.

Juhlavuoden ”kunniaksi” yhdistys on avustanut taloudellisesti näyttelijämme Sanna Saloviinin ohjaajakoulutuksessa.

Sanna toimii v. 2014 kesäesityksen ohjaana.

Lastenteatteri tekee paluun Henkireiän helmoihin. Etelä-Savossa on ollut v. 2011-2013 lapsille tarkoitettu Tekemisen riemua -hanke. Haukivuorellakin on hankkeen aikana toiminut lastenteatteriryhmä. Hankkeen nyt loputtua, tuo ryhmä toimii jatkossa Henkireiän yhteydessä. Nimekseen se on ottanut Haukivuoren LastenTeatteri eli HaLaTe.

Syksyn aikana juhlatoimikunta kokoontui useita kertoja suunnittelemaan 20-vuotisjuhlia. Juhlassa päätettiin esittää kaksi pienosnäytelmää nimittäin Hauki on kala ja Kuolleet eivät puhuOhjaajana toimii Sanna Saloviin. Juhlat päätettiin pitää ala-asteen juhlasalissa, koska yläasteen salin remontointi alkaa juuri ennen juhlia.

Alkuun

IV Tekemisen iloa

 

Kuluneiden 20 toimintavuoden aikana Teatteri Henkireikä on kokenut nousuja ja laskuja. Suurin haaste on aina ollut riittävän näyttelijämäärän löytäminen. Erityisesti miespula vaivaa jatkuvasti. Myös nuorten puute haittaa näytelmävalintojen tekoa.

Teatterilaiset, niin näyttelijät, ohjaajat ja muut mukana touhuavat ovat kuitenkin sitkeää väkeä. Jos ote on välillä päässyt herpaantumaan, on siitä alhosta kuitenkin noustu. Moni ei ehkä ymmärrä kuinka vaativaa kesäteatterin esittäminen harjoitteluineen ja muine töineen vaatii aikaa ja voimia. Pitää kasata lavasteet joka vuosi uudestaan, siivota ja somistaa ympäristöä, vetää piuhoja sinne ja tänne, laittaa kovaääniset paikalleen, etsiä rooliasusteita, meikata näyttelijät, kasata teltta kahvitarjoilua varten, hoita kahvitarjoilu jne. Niin ja näytelmäkin pitää valita, ohjaaja valita ja aloittaa harjoittelu jo edellisen vuoden syksyllä.

Mutta mukana olevat eivät valita, he suorastaan nauttivat tuosta kaikesta. Yhdessä tekemisessä on sitä jotain, mitä ihminen kaipaa. Teatteria tekee myös mieluusti siksi, että sen lisäksi että se antaa mukanaolijoille hauskoja kokemuksia ja muistoja, saavat sadat ihmiset vuosittain kokea harrastajateatterin antaman kesäisen kulttuurinautinnon. Katsojien palaute, niin moitteet kuin kiitokset (onneksi enimmäkseen), antavat voimia jatkaa taas seuravaan kesään.

Onneksi talkoolaisia on riittänyt hyvin erilaisiin tehtäviin ja kiitos siitä heille. Te olette olleet tärkeitä henkilöitä kokonaisuuden onnistumisen kannalta. Toivottavasti näemme teitä jatkossakin mukana toiminnassamme.

Kaikkiaan Teatteri Henkireikä ry on valmistanut ja esittänyt 14 kesäteatteriesitystä 20- vuotisen toimintansa aikana. Lisäksi – erityisesti toiminnan alkuvaiheessa – on esitetty pienimuotisia näytelmiä, sketsejä jne. runsain mitoin. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Teatteri Henkireikä on antanut valtavan panoksen haukivuorelaiseen kulttuurielämään.

Jatkossa edelleen haasteena on saada lisää näyttelijöitä ja tietysti muutakin väkeä. Teatterimme toivottaakin kaikkia teatterikultturin ystäviä mukaan toimintaan.

Alkuun

V Tuonen viita

 

Yhdistyksen perustajajäsen Marjaana Pulkkinen menehtyi Mikkelissä v. 2004. Marjaanalla oli vielä elämä edessään. Mutta kuten usein meille täällä käy, tuonen viita ei katsoa aikaa, ei paikkaa, ei henkilöä. Marjaanan muistamme iloisena ihmisenä ja hersyvästä naurustaan.

Seuraavan kerran saimme kuulla suru-uutisen vuoden 2012 lopulla. Teatterin pitkäikainen ja pidetty näyttelijä Pirjo Leppänen (ent. Loponen) menehtyi. Teatterilaiset muistavat Pirjon innostavana, luovana ja taitavana näyttelijänä sekä lempeänä ja iloista mieltä ympärilleen luovana ystävänä.

Alkuun

VI Muisteluja vuosien varrelta

 

Teatteri Henkireiän pitkäaikaisen ohjaajan Vilho Juutin 13.1.2013 tehdystä videohaastattelusta koonnut poimintoja Jouko Ritsilä:

”Sen muistan, että kun lähdettiin liikkeelle, niin innostus oli kova. Ja oli osaavia ihmisiä. Osahan oli niitä, jotka olivat jo olleet kansalaisopiston ryhmänä. Näillähän oli jo jonkinmoista pohjaa näyttelijänä. Henkireiän oli helppo lähteä sitten tekemään, kun oli varma perusjoukko.”

”Osaaminen, ryhmähenki ja innostus ovat tärkeitä harrastajateatterille. Silloin on helppo olla ohjaana, kun ryhmä on sellainen, että se ei rimpuile vastaan, vaan pyrkii tekemään ohjaajan antamien ohjeiden mukaan ja luottavat hänen taitoonsa ohjata. Sen olen huomannut, että Haukivuorella minuun on luotettu joka näytelmän yhteydessä erittäin hyvin. Ei ole esiintynyt vastahankaa ollenkaan.”

”Harrastajateatterit ovat saaneet arvostusta Etelä-Savossa.”

”Ihmisille pitää kertoa totuuksia teatterin kautta”

”Minä olen aina sanonut, että minä arvoston sitä, miten arvokasta työtä te teette kylällä. Älkää ihmeellä vaan lopettako, vaan jatkakaa vaan. Se on kyläkunnalle niin merkittävä asia. Ja sitten kesäasukkaat, rannoilla on mukava olla, mutta kyllä heistä on miellyttävää tulla katsomaan paikkakunnan teatteriharrastusta. Henkireikä on tehnyt hyvin arvokasta työtä.

Keskusteltaessa siitä, miten saataisiin nuoria mukaan teatteriharrastuksen piiriin, Vilho toteaa, että”Kotiseuturakkaus on yksi, joka antaa ponnahduksen lähteä tekemään teatteria. Kaveripiiriin kannattaa kiinnittää huomiota. Jos nuoret ymmärtäisivät, miten hauskaa on olla tekemässä siinä samassa ryhmässä. Jäppilässä järjestimme viikonloppuisin harjoituksia, jotta ne, jotka opiskelivat muualla, pääsivät mukaan. Teatteri ei saa olla pelkästään teatterin tekemistä, vaan siinä pitää syntyä oheistilanteita nuorten kanssa esim. illanviettoja, jossa kuunnellaan musiikkia, keskustellaan ja ehkä tanssitaankin. Se sitoo porukkaa yhteen. Myös yhteisiä teatterimatkoja tulisi tehdä.”

”Teatterin tekeminen rakentaa ihmistä henkisesti.”

” Hyvä ohje ohjaajalle on, että viisas ihminen ymmärtää asian puolesta sanasta, mutta tyhmä ei vaikka sille huutaisi.”

Perustajajäsen, näyttelijä Marjaana Hasanen nyk. Marttinen:

Sain olla perustamassa ja nimeämässä teatteri Henkireikää 20 vuotta sitten. Se oli alku omalle ”teatteriuralleni” näyttämön puolella ja intoa on riittänyt ja riittää edelleen. Aina oppii uutta, mutta silti tuntee osaavansa aina vain vähemmän. Onkohan tässäkin harrastuksessa tiedon lisääntymisen määrä suoraan verrannollista tuskan määrään.

Joka tapauksessa Henkireikä oli minulle varsinainen henkireikä. Työelämä oli varsin haasteellista ja yksityiselämääkin koettelivat erilaiset myrskyt. Tunnit teatteriharrastuksen parissa toivat ihanan hengähdystauon omiin murheisiin. Omia rajoja sai kokeilla turvallisesti Villen lempeässä ohjauksessa. Edelleen on monta Villen viisasta neuvoa ohjaamassa omaa teatteritaivaltani. Paljon oppia myös siitä, kun seurasi kuinka Ville ohjasi muita. Harjoittelu sinänsä jo oli ihan mukavaa ja lavastustalkoot lisäsivät yhteenkuuluvuutta. Silloin kaikki näytökset olivat kotiseutumuseon pihapiirissä. Se toi esityksille niin haastetta kuin hyvää lavastuspohjaa. Ja miten jännittävää olikaan seistä kulisseissa odottamassa näytöksen alkua. Se oli ja on minusta paras hetki koko prosessissa.

Kävimme muutaman kerran myös katsomassa Hurissalon teatterin esityksiä ja kerran Nastolassa. Myös näyttämöpäiville teimme ”opintoretkiä.” Jotkut meistä ja itse mukaan lukien kävimme yhtenä talvena Pieksämäellä harjoittelemassa mimiikan taitoja. Sieltä tarttui mukaani sormiharjoitus, jota teen vieläkin lähes joka päivä etteivät sormet ihan kangistu kirjoittamisessa. Eli on siitä teatterikärpäsen puremasta ollut monta iloa ja hyötyä.

Toivotankin onnea Teatteri Henkireiälle ja hyvää jatkoa innostavan harrastuksen parissa!

 

Pitkäaikainen puheenjohtaja, näyttelijä Kari Wainio:

Teatteri Henkireiän ensimmäiset kesänäytelmäharjoitukset pidettiin Haukivuoren nuorisotalolla kevättalvella 1994. Mukana oli jo aiemmin Haukivuorella kansalaisopistossa teatteria harrastaneita sekä uusia, innokkaita teatteriharrastajia. Ohjaajana jatkoi jo aiemmin kansalaisopiston teatteriryhmää Haukivuorella ohjannut Ville Juuti.

Ensimmäiseksi kesäteatteriesitykseksi valittiin näytelmä Iisakin naimapuuhat. Näytelmän harjoitukset sujuivat hyvin vaikka pääosan esittäjää jouduttiinkin etsimään. Lopulta Iisakin rooliin löydettiin siihen hyvin istuva Heikki Häkkinen. Ryhmän innostus oli suurta ja museomäen esitysten lisäksi näytelmää vietiin eri kylille. Henkireiän esitys sai hyvän vastaanoton. Erityisen hersyvät naurut ja aplodit näytelmä sai kylissä, jossa katsojat seurasivat oman kylän tyttöjen ja poikien esiintymistä.

Alkuaikoina ryhmän innostus ja tekemisen palo oli suurta. Sitä kuvastaa hyvin se, että teatteri siirsi esityksensä eri paikkoihin ja teki myös näytelmävierailuja esimerkiksi Anttolaan ja Nastolaan. Tämä vaati sekä aikaa ja vaivaa kun koko rekvisiitta ja lavasteet kuljetettiin muualle ja pystytettiin esityskuntoon.

Ryhmäläisten intohimo ja näyttelemisen palo korvasi monen harrastajan kohdalla vielä vajavaisia näyttelijäntaitoja. Moni harrastaja onnistui myös saadessaan itselleen sopivan luonneroolin. Ville Juutin henkilöohjauksessa ryhmän kehitys oli kuitenkin nopeaa ja monen harrastajan henkilökohtaiset esiintymistaidot kohenivat huimasti.

Teatteri Henkireiän esitykset Museonmäellä paranivat vuosi vuodelta kulminoituen Maiju Lassilan Nuoreen Mylläriin, jota on pidettävä teatterin yhtenä parhaimpana esityksenä kautta aikojen. Nuoressa Myllärissä kaikki palaset loksahtivat kohdalle, niin ohjaus, näyttelijäntyö, lavastus kuin muutkin ratkaisut. Näytelmä oli erittäin hauska ja vauhdikas, mutta onnistui samalla tuomaan esiin myös kirjailijan syvällisen sanoman. Myös teatterikriitikot huomioivat näytelmän. Tiina Aho kirjoitti teatteriarvostelussaan, että Museonmäellä esitetään Etelä-Savon kulkevinta Lassilaa. Hän totesi mm., että Mikkelin laitosteatteria huomattavasti eläväisemmän ja perustellumman Maiju Lassila-tulkinnan antaa yllättäen Haukivuoren harrastajateatteri Henkireikä.

Periksi ei Museonmäellä annettu. Näytelmiä esitettiin niin myrskyssä, ukkosessa kuin kaatosateessakin. Mieliin on jäänyt erityisesti eräs Muuttolintu-näytelmän esitys, joka vietiin lävitse erittäin surkeissa olosuhteissa. Vettä satoi jo esityksen alussa ja sade vain yltyi näytelmän edetessä. Näytelmässä näyttelijällä oli repliikki: ”Nyt iski salama maihin, mutta ei sada ollenkaan!” Kuitenkin vettä tuli samaan aikaan kaatamalla. Näytelmä jouduttiin välillä keskeyttämäänkin, mutta näytelmän loppulaulu esitettiin jälleen kaatosateessa. Esityksen jälkeen pari näyttelijää vilustui ja tuli kuumeeseen.

Museonmäen viimeiseksi näytelmäksi jäi Mooseksen pontikkabisnes. Teatteriarvostelijat loistivat poissaolollaan, mutta näytelmä oli kuitenkin yleisön mieleen. Lions club myönsi Teatteri Henkireiälle näytelmästä kunniakirjan vuoden maineteosta Haukivuorella.

Museonmäki oli paikkana idyllinen. Kuitenkin monet tekijät, kuten esimerkiksi lomakeskusyrittäjien erimielisyys teatteriyleisön väliaikatarjoilusta ja jokakesäinen katsomon rakennusprojekti hiersivät toimintaa. Kun yrittäjä Martti Liukkonen lupautui rakentamaan teatterikatsomon maalleen ja houkutteli teatteria sinne, päätti teatteri Henkireikä vuonna 1998 siirtää teatteritoimintansa Martin Gallerian alueelle.

Martin Gallerian alueelle muuton myötä lisättiin huomattavasti teatterin mainostamista ja muuta näkyvyyttä. Tavoitteena oli saavuttaa yhä suurempi kohdeyleisö. Yleisömäärät lisääntyivätkin vuosittain. Ensimmäinen uuden teatterialueen näytelmä oli Heikki Luoman kirjoittama, hauska ja erittäin vauhdikas Akkaralli.

Teatteri Henkireiän näytelmät olivat kepeitä kesäfarsseja. Poikkeuksen teki ehkä Valtioviisas kannunvalaja. Taiteellisesta ja kunnianhimoisesta tavoitteesta huolimatta näytelmä ei saavuttanut suurta yleisömäärää. Nähtävästi näytelmän vanhakantainen tyyli vieroksutti osaa yleisöä. Joissakin näytelmissä, varsinkin Luontaishoitola Pehmokummun alastomuudessa kokeiltiin myös sopivaisuuden rajoja. Alastomuus hämmensi ainakin osaa teatteriyleisöstä.

Musiikilla oli aina oleellinen osa Henkireiän näytelmissä. Se suunniteltiin aina huolella. Musiikki saatiin joko paikallisilta ammattimuusikoilta tai valmiilta äänitteiltä. Musiikilla pystyttiin luomaan näytelmän tunnelmia ja rytmittämään esitystä. Musiikki kantoi monia esityksiä ja siitä tuli yleisöltä runsaasti myönteistä palautetta.

Vaikka kesäteatteri olikin teatteritoiminnan näkyvin puoli, ei tule suinkaan unohtaa Teatteri Henkireiän tekemiä sisänäytelmiä. Ne toimivat ikään kuin vastapainona teatterin kesäfarsseille. Talviteatteriin pyrittiin etsimään syvällisiä ja taiteellisestikin haastavia teatterikappaleita. Sisätiloissa näytteleminen vaati toisenlaista näyttelemistä, pienimuotoisempaa ja herkempää tulkintaa. Yhtenä onnistuneena sisänäytelmänä voidaan pitää Anna uneksijaa.

Kaikki ei kuitenkaan ollut aina niin auvoista. Ryhmässä syntyy aina inhimillisiä tunteita, ristiriitoja, kateutta ja kuppikuntia. Erimielisyyttä syntyi harjoittelun tiiviydestä ja toimintaan sitoutumisesta. Myös erilainen oheistoiminta aiheutti suukopua ryhmäläisten välillä. Katsottiin, että kaikki eivät osallistuneet riittävästi näytelmää edeltävään valmisteluun, jälkien korjaamiseen, siivoukseen ja erilaiseen talkootyöhön. Kaikesta kuitenkin aina selvittiin. Usein vielä kenraaliharjoituksen aattona ryhmästä tuntui, että näytelmä on aivan keskeneräinen. Kun ensi-illassa sitten selvittiin, tuli ryhmälle suuri onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunne. Tätä vartenhan me olemme harjoitelleet!

Teatterin ongelma oli vähäinen näyttelijöiden ja muiden toimijoiden määrä. Koska useimmissa kesäteatteriesityksissä on runsaasti rooleja, vaikeutti näyttelijöiden pieni määrä sopivien kesäteatteriesitysten löytymistä. Kun näyttelijä jäi esityksestä pois kesken harjoituskauden, aiheutti se ryhmälle suuria ongelmia, joista selvittiin vain kekseliäisyyden ja onnen turvin. Esimerkiksi juhlanäytelmä Amerikan morsiamen peruuntumisen esti viime hetken inspiraatio jättää näytelmästä yksi rooli pois. Kaikki tämä yhdessä teatteritoiminnan laajenemisen ja erilaisten oheistehtävien lisääntymisen myötä aiheutti lisäpaineita teatterin pitkäaikaisille aktiiveille. Seurasi väsymys ja jonkinlainen loppuun palaminen. Tämän seurauksena ryhmä päätti, että Teatteri Henkireikä lopettaa toimintansa ainakin väliaikaisesti vuoden 2003 10-vuotisjuhlanäytelmään.

 

Perustajajäsen, näyttelijä Jouko Ritsilä:

Kiinnostumiseni näyttelijän tehtäviin tapahtui aika lailla myöhäisherännäisesti. Käydessäni katsomassa talvella 1993 Haukivuoren ala-asteella erään esityksen, innostuksen kipinä iski; tuohan voisi olla mukavaa. Kesän aikana sitten selvittelin ihmisten kiinnostusta asiaan. Ja niin sitten syksyllä 1993 pidettiin perustava kokous.

Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Parasta on ollut porukalla tekeminen. Harrastajateatterissa saa tehdä itse kukin monenlaisia hommia näyttelemisestä siivoamiseen, lavasteiden rakentamisesta niiden purkamiseen. Hyvällä porukkahengellä on erittäin suuri merkitys onnistumiselle ja viihtymiselle. Minusta harrastuksen tulee olla mielenkiintoista ja henkisesti palkitsevaa, jotta siinä haluaa olla mukana. Teatteri on minulle osoittautunut juuri sellaiseksi harrastukseksi, jossa todella viihdyn.

Olin mukana alkuvaiheessa useita vuosia, mutta työkiireiden vuoksi jouduin harrastuksen välillä jättämään. Nyt olen ollut ollut jälleen mukana parina viimeisenä vuotena.

Kulissien takana tapahtuu usein kaikenlaista hässäkkää. Mieleeni on jäänyt mm. tilanne Kylän viimeinen nainen- näytelmässä museonmäellä v. 1997. Lavastuksessa oli talo ja siinä savupiippu. Tarkoitus oli, että näytelmän aikana eräässä kohtauksessa savukoneella tehtävän savun piti nousta piipun kautta taivaan tuuliin. Sattui kuitenkin olemaan matalapainetta, eikä savu lähtenytkään nousemaan piipusta ylös millään. Päin vastoin, se alkoi painumaan alaspäin ja todella sankasti. Odotin samalla kulissien takana siirtymistä näyttämölle. Naurumme (äänetön) oli aivan hillitöntä kulissien takana. Yritimme mennä mahdollisimman matalaksi, jotta ei tarvitsisi hengittää keinosavua. Ja nauru ei kun jatkui. Aloin jo hermostua, että enkö saa naurukohtaustani millään loppumaan. Mutta aivan viime sekunnilla ennen näyttämölle menoa sain hillittyä itseni. Ja alkoihan se piippukin sitten viimein vetämään.

Toivon Teatteri Henkireiälle antoisia tulevia vuosia. Toivottavasti joukkoon saadaan lisää innokkaita harrastajia niin näyttelijöiksi kuin muihinkin tehtäviin.Näin taataan teatterin jatkuvuus, näytelmien monipuolisuus ja katsojien kiinnostuksen jatkuvuus.

Kiitän kaikkia entisiä ja nykyisiä henkireikäläisiä hienoista yhteisistä kokemuksista ja antamastanne tuestanne henkilökohtaisessa tilanteessani.

Alkuun

VII Tuotanto ja tekijät

Kesä 2017

Tanja Puustinen-Kiljunen: Rollaattorikapina
Ohjaus: Sanna Saloviin

Rooleissa:
Vieno Koski, vanhainkodin asukas: Irma Sipinen
Minna Halttunen, Vienon tytär: Tuula Huotari
Pertti Halttunen, Minnan aviomies: Rauno Tikkainen
Pirkko, vanhainkodin asukas: Pirkko Rinkinen
Heimo, vanhainkodin asukas: Jarmo Häkkinen
Jalmari, vanhainkodin asukas: Jouko Ritsilä
Veikko, vanhainkodin asukas: Tapani Vauhkonen
Kerttu, hoitaja: Anja Vauhkonen
Irina, hoitaja, maahanmuuttaja: Nelli Nikulainen
Hellevi Ristikko, hallituksen vanhustenhoidon asiantuntija: Aino Sipinen
Fabius Näätä, asiantuntijan apulainen: Olli Lahti
Toimittaja: Eeva Härkönen
Kuvaaja: Aino Sipinen
Radioääni: Sanna Saloviin
Komissaario Sauli Riivistön ääni: Olli Lahti

Kuiskaus: Salli Suhonen
Tekniikka: Sanna Saloviin
Puvustus/Maskeeraus: ryhmä
Lavastus: ryhmä

Talvi 2017

Suomi 100-vuotta -näytelmä, kasvukipuja – Suomineidon tarina
Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Saloviin

Rooleissa:
Nelli Nikulainen
Eeva Härkönen
Elina Tommola
Aino Sipinen
Sanni Sepponen
Wilma Kauppinen

Kuiskaus: Sanna Saloviin
Tekniikka: Hannu Tyrväinen
Puvustus/Maskeeraus: ryhmä
Lavastus: ryhmä
Avustajat: Salli Suhonen ja Mimmi Tarkianen

Kesä 2016

Markku Hyvönen: Rakkautta yli rajojen
Ohjaus: Sanna Saloviin

Rooleissa:
Akseli: Tapani Vauhkonen
Saara hänen vaimonsa: Irma Sipinen
Risto, Akselin veli: Olli Lahti
Ulla, Riston ex-vaimo: Tuula Huotari
Ahmed, Ulla uusi heila: Rauno Tikkanen
Simo, mustasukkainen mies: Jouko Ritsilä
Seija-Liisa, Simon huikenteleva vaimo: Anja Vauhkonen
Hilda, Ullan ja Riston tytär: Eeva Härkönen
Laura, Ullan ja Riston tytär: Elina Tommola
Tytti, Ullan ja Riston tytär: Nelli Nikulainen
Ruponen, mies putkasta (hamppi): Jarmo Häkkinen
Kurppa, mies putkasta, Ruposen kaveri: Tauno Kimari
Armi, nuorempi konstaapeli: Mimmi Tarkiainen
Lysti, vanhempi kostaapeli: Sanni Sepponen

Kuiskaus: Sanna Saloviin/Salli Suhonen
Tekniikka: Hannu Tyrväinen
Puvustus/Maskeeraus: Sanna Saloviin
Lavastus: ryhmä

Kesä 2015

Raimo Suuronen: Mooses Viinasen elämä vaipoista verkkareihin
Ohjaus: Sanna Saloviin

Rooleissa:
Mooses Viinanen: Olli Lahti
Alma, hänen vaimonsa: Pirkko Rinkinen
Leena, heidän tyttärensä: Henna Kääriäinen
Kikuli Carva, heidän tuleva vävynsä: Rauno Tikkanen
Daavid Viinanen, Mooseksen isä: Tapani Vauhkonen
Saara Viinanen, Mooseksen äiti: Anja Vauhkonen
Rovasti Putkala: Jouko Ritsilä
Opettaja: Pirkko Rinkinen
Ville: Lasse Rautiainen
Ulla: Aune Liukkonen
Kalle: Rauno Tikkanen
Jänis Henna Kääriäinen
Kersantti: Tapani Vauhkonen
Marski: Jouko Ritsilä
Julia: Henna Kääriäinen
Sutenööri: Rauno Tikkanen
Vieno, Mooseksen tytär: Eeva Hänninen
Tarjoilija Espanjassa: Eeva Hänninen
Opas: Salli Suhonen
1,2 ja 3. tuomarit: Irma Sipinen, Aune Liukkonen, Lasse Rautiainen
Kertoja: Salli Suhonen
Enkelit: Elina Tommola, Mimmi Tarkiainen, Nelli Nikulainen, Sanni Sepponen

Kuiskaus: Tanja Mäkipää
Tekniikka: Raimo Hänninen/Hannu Tyrväinen
Puvustus/Maskeeraus: Margit Myllymäki
Lavastus: ryhmä

Kesä 2014

Kyllikki Mäntylä: Opri
Ohjaus: Sanna Saloviin

Rooleissa:
Opri, evakko Karjalasta: Salli Suhonen
Miina, mummo kunnalliskodissa: Eeva Hänninen
Tiina, mummo kunnalliskodissa: Anja Vauhkonen
Akviliina, mummo kunnalliskodissa: Irma Sipinen
Otto, huru-ukko: Tapani Vauhkonen
Alpertti, huru-ukko: Jouko Ritsilä
Röhö-Riitta, ”houru” kunnalliskodissa: Mervi Ikävalko
Anteliini, ”houru” kunnalliskodissa: Hannu Vahvaselkä
Johtajatar: Pirkko Rinkinen
Heinäsirkka, aputyttö: Sini Roponen
Jussi, renki: Rauno Tikkanen
Anttilan emäntä: Sini Roponen
Ylikonstaapeli: Olli Lahti
Mannolan nuori isäntä: Lasse Rautiainen
Nuori mies, Mannolan kaveri: Rauno Tikkanen
Ves’antti: Hannu Vahvaselkä

Kuiskaus: Tanja Mäkipää
Tekniikka: Raimo Hänninen/Hannu Tyrväinen
Puvustus/Maskeeraus: Margit Myllymäki
Lavastus: ryhmä

Kesä 2013

Jari Forsman ja Seppo Roth: Väärinkäsityksiä
Ohjaus: Unto Kohvakka

Rooleissa:
Väinö, isäntä: Olli Lahti
Anneli, edellisen sisar: Irma Sipinen
Pekka, isännän poika: Rauno Tikkanen
Satu, edellisen morsian: Sanna Saloviin
Kalle, etsijä: Aune Liukkonen
Helka, edellisen vaimo: Salli Suhonen
Salli, etsijä: Anja Vauhkonen
Jorge, eu-maatalouskomissaari: Jouko Ritsilä
Vieno, keinosiementäjä: Tapani Vauhkonen
Karkuri, outo hiippailija: Hannu Vahvaselkä

Kuiskaus: Tanja Mäkipää
Tekniikka: Raimo Hänninen
Puvustus/Maskeeraus: Margit Myllymäki
Lavastus: ryhmä

Kesä 2012

Seppo-Juhani Ruosalainen: Hirveät paineet ja kauhee pulssi
Ohjaus: Unto Kohvakka

Rooleissa:
Leila Kutonen: Sanna Saloviin
Pekka Kutonen: Alex Kankala
Raija Juusonen: Salli Suhonen
Mauno Vesipää: Hannu Vahvaselkä
Veijo Eronen: Tapani Vauhkonen
Yrjö Ketarainen: Olli Lahti
Hertta Ketarainen: Irma Sipinen
Pirre Tuuhonen: Satu Kankala
Kasper Merlin: Jouko Ritsilä
Tarmo Renlund: Unto Kohvakka
Paula Puurunen: Aune Liukkonen
Tessu-koira: Thimblin Kankala

Kuiskaus: Sinikka Halonen
Tekniikka: Raimo Hänninen
Puvustus: Margit Myllymäki
Lavastus: ryhmä

Kesä 2011

Heikki Luoma: Taistelevat Koppelot
Ohjaus: Unto Kohvakka

Rooleissa:
Lakkeanlammin Pekka: Olli Lahti
Cunilla Kuikansalo etc: Sanna Saloviin
Gunnar (Cunilla poika): Alex Kankala
Aune (Pekan äiti): Salli Suhonen
Toistuvan Ulpu: Irma Sipinen
Veijo Hurmalainen: Tapani Vauhkonen
Tuulia Hurmalainen: Aune Liukkonen
Malllu (personal trainer): Satu Kankala
Voitto Intonen: Tauno Kimari
Mäkinen (rovasti): Hannu Vahvaselkä

Kuiskaus: Raili Loponen
Tekniikka: Raimo Hänninen
Puvustus: Margit Myllymäki
Lavastus: ryhmä

Kesä 2010

Heikki Luoma: Kahen Akan loukussa
Ohjaus: Unto Kohvakka

Rooleissa:
Veijo Hurmalainen: Lasse Rautiainen
Tuulia (edellisen nuorikko): Kirsi Häkkinen
Bertta Hurmalainen: Salli Suhonen
Toistuvan Ulpu: Irma Sipinen
Lakkeanlammin Pekka: Olli Lahti
Cunilla Kuikansalo etc: Sanna Saloviin
Reeli (virolainen lomittaja): Aune Liukkonen
Mallu (kotiapulainen): Suvi-Tuulia Nykänen
Vello Kuusmäe: Hannu Vahvaselkä

Kuiskaus: Raili Loponen
Tekniikka: Eero Häkkinen
Puvustus: Margit Myllymäki
Lavastus: ryhmä

Kesä 2009

Kyllikki Mäntylä: Raplaaja
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Mikolai ”Raplaaja”: Hannu vahvaselkä
Sanni, hänen vaimonsa: Anna Hotti
Masa ja Pasa: Tuija Hotti ja Sanna Saloviin
Apteekkari: Lasse Rautiainen
Tirehtööri: Olli Lahti

Kuiskaus: Raili Loponen
Tekniikka: Eero Häkkinen
Lavastus: Martti Liukkonen, Hannu Vahvaselkä
Puvustus: ryhmä

Kesä 2003

Markku Hattula: Amerikan Morsian (10 v. juhlanäytelmä)
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Heikki Larva (kauppias): Kari Wainio
Oskari Tuisku (postimies): Hannu Vahvaselkä
Eedla Tuisku (Oskarin sisko): Raili Loponen
Raakel Dahl (Heikin sisar): Kirsi Häkkinen
Kaisa Kantola (kauppa-apulainen): Sirpa Pöntinen
Milla Mäkelä (vänrikki): Marja-Liisa Laine
Ludmila (Venäjältä muuttanut siivooja): Pirjo Loponen
Toimittajaharjoittelija (eläinaktivisti): Konsta Leppänen
Anne Anttila: Kirsi Häkkinen

Kuiskaus: Hanne Häkkinen
Tekniikka: Tatu Marttinen, Hanne Häkkinen
Lavastus; Ville Juuti, Martti Liukkonen
Puvustus: Ville Juuti, ryhmä

Kesä 2002

Markku Hattula – Esko Puttonen: Luontaishoitola Pehmokumpu
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Maire (naimaton kahvilan pitäjä): Sanna Saloviin
Irja (Mairen sisar): Anna Hotti
Pia (edellisten nuorin sisar): Nina Rossi
Juulia (edellisten äiti): Pirjo Loponen
Reijo (yrittäjä): Kari Wainio
Väinö (yrittäjän veli): Hannu Vahvaselkä
Aili (koiran omistaja): Raili Loponen
Sara (pastori): Eeva Saloviin
Konsta (lähetti): Konsta Leppänen
Taksikuski: Than Zaw Shein
Latokasken Oskari: Konsta Leppänen
Bamela (Ailin koira): Orisärkän Xena

Tekninen avustaja ja kuiskaus: Hanne Häkkinen
Lavastus: Martti Liukkonen
Puvustus: ryhmä

Talvi 2002

Moliere: Lääkäri vastoin tahtoaan
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Sganarelle: Kari Wainio
Martine (edellisen vaimo): Kirsi Häkkinen
Geronte (rikas isä): Hannu Vahvaselkä
Lucinde (edellisen tytär): Eeva Saloviin
Leandre (edellisen kosija): Nina Rossi
Valerie (Geronten palvelija): Raili Loponen
Jacgueline (Lucinden palvelija, Lucasin vaimo): Sanna Saloviin
Lucas: Anna Hotti

Käännös ja sovitus: Jouni Leikkonen
Lavastus: Hannu Vahvaselkä
Puvustus: ryhmä
Puvustuksen konsultointi: Anja Salonen
Musiikki: Carl Michael Bellman

Kesä 2001

Ludvig Holberg/Marja-Kaarina Mykkänen: Valtionviisas kannunvalaja
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Herman Bremeniläinen (kannunvalaja): Kari Wainio
Geske (hänen vaimonsa): Tuija Sarmaslahti
Engelke (heidän tyttärensä): Pirjo Loponen
Antonius (Engelken kosija): Sanna Saloviin
Henrik (kannunvalajasälli): Kirsi Häkkinen
Jens (oluenlaskija): Hannu Vahvaselkä
Gert (turkkuri): Raili Loponen
Frans (veitsiseppä): Saimi Kesänen
Riku (harjantekijä): Eeva Saloviin
Poika: Konsta Leppänen

Naamioasuiset henkilöt:
Abrahams (raatiherra): Sanna Saloviin
Sanderus (raatiherra): Eeva Saloviin
Rouva Abrahams: Pirjo Loponen
Rouva Sanderus: Raili Loponen
Arianke (sepän vaimo): Saimi Kesänen
1. asianajaja:Sanna Saloviin
2. asianajaja:Pirjo Loponen
Eräs mies: Hannu Vahvaselkä
Eräs akka: Raili Loponen
Hatuntekijän vanhin: Pirjo Loponen
Hänen vastapuolensa: Sanna Saloviin

Lavastus: Martti Liukkonen, Eero Häkkinen
Musiikki: Markus Pulkkinen
Tekniikka: Eero Häkkinen
Pukusuunnittelu: Anja Salonen

Talvi 2001

Kyllikki Mäntylä: Anna uneksija
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Anna Uneksija: Pirjo Loponen
Uni Viljami: Hannu Vahvaselkä
Tosi Viljami: Hannu Vahvaselkä
Ystävällinen nainen: Kirsi Häkkinen
Mustapukuinen nainen: Tuija Sarmaslahti
Maitokaupan neiti: Kirsi Häkkinen
Kukkamummo: Raili Loponen
1. pieni poika:Konsta Leppänen
2. pieni poika:Kari Wainio
Postinkantaja: Kari Wainio
Katulaulaja: Kari Wainio
Luutamummo: Anna-Liisa Ritsilä
Oopperalaulajatar: Tuija Sarmaslahti
Siivoojamummo: Anna-Liisa Ritsilä
Taiteilija: Kari Wainio

Lavastus: Eero Häkkinen, Hannu Vahvaselkä
Kuiskaus: Pirre Paukku
Musiikin tuotanto: Henri Sikanen
Tekniikka: Eero Häkkinen

Kesä 2000

Heikki Luoma: Akkaralli
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Bertta Hurmalainen: Raili Loponen
Veijo Hurmalainen (Bertan poika): Kari Wainio
Tuulia Kekäläinen (maatalouslomittaja): Kirsi Häkkinen
Toistuvan Ulpu: Tuija Sarmaslahti
Cunilla Kuikansalo etc: Pirjo Loponen
Suvi Kesänen (neiti kontaktipalvelusta): Päivi Toivanen
Hannu Mertanen (taksiautoilija): Hannu Vahvaselkä
Vello Kuusmäe (Vonnun poika Virosta): Hannu Vahvaselkä

Lavastus: Martti Liukkonen
Puvustus: ryhmä
Musiikki: Janne Ikonen, Matti Hokkanen
Tekniikka: Eero Häkkinen
Kuiskaus: Saimi Kesänen

Talvi 2000

Anneli Pukema: Rakastettu Johansson
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Tiina (Minkkitarhan asukas): Pirjo Loponen
Saimi (Minnkitarhan asukas): Anna-Liisa Ritsilä
Emmi (Minkkitarhan asukas): Tuija Sarmaslahti
Kåre (Minkkitarhan asukas): Hannu Vahvaselkä
Johansson (Minkkitarhan asukas): Kari Wainio
Leena (Emmin tytär): Minna Häkkinen
Sirkka (Saimin miniä): Kirsi Häkkinen
Karppi (kodinhoitaja): Saimi Kesänen
Hanna (kuntohoitaja): Kirsi Häkkinen
Antiikkikauppias: Jouko Ritislä
Äänekäs mies: Hannu Vahvaselkä
Hiljainen mies: Kari Wainio

Lavastus ja puvustus: ryhmä
Tekniikka: Raili Loponen

Kesä 1999

Raimo Suuronen: Mooseksen pontikkapisnes
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Mooses Viinanen: Kari Wainio
Alma, hänen vaimonsa: Saimi Kesänen
Armas Putkala (pastori): Jouko Ritsilä
Anna Pukki (maatalouslomittaja): Minna Häkkinen
Johannes Sakkola (nimismies): Hannu Vahvaselkä
Renttu Reeta: Marjaana Hasanen
Huijari: Pirjo Loponen
Lempi Kutvonen (toimittaja): Tuija Sarmaslahti
Autokauppias: Tuija Sarmaslahti

Lavastus: Paavo Ruotsalainen
Puvustus: ryhmä
Musiikki: Janne Ikonen, Matti Hokkanen
Tekniikka ja kuiskaus: Raili Loponen

Syksy 1998

Aino Pekkarinen: Rakas Eemeli
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Eemeli, leipurimesteri: Kari Wainio
Amalia, edellisen vaimo: Marjaana Hasanen
Mari, palvelusnainen: Anna-Liisa Ritsilä
Paukkula, makkaratehtailija: Jouko Ritsilä
Elviira, edellisen tytär: Minna Häkkinen
Pertti, ylioppilas: Tarja Tiusanen

Lavastus ja puvustus: ryhmä

Kesä 1998

Maiju Lassila: Nuori Mylläri
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Pentti Akkimus (nuori mylläri): Tero Paukku
Hilkka Koikale, edellisen mielitietty: Minna Häkkinen
Luukas Koikale (saarnaaja ja räätäli): Kari Wainio
Mooses Myrkky (ison talon isäntä): Jouko Ritsilä
Seppä Junnus: Hannu Vahvaselkä
Sohvi Illakainen (leskivaimo): Pirjo Loponen
Maija Sallinen (leskivaimo): Tuija Sarmaslahti
Liisa Hirmu (myllypaikan omistaja): Marjaana Hasanen
Sirkka Sallinen (Maijan tytär): Tarja Tiusanen
Iita Pekurinen (vanhempi naiseläjä): Anna-Liisa Valkonen
Kämäräinen (talollinen Joroisista): Tarja Tiusanen
Laila Lehikoinen (kylän tyttöjä): Anna-Liisa Valkonen
Kaisu Haverinen (kylän tyttöjä): Tuija Sarmaslahti
Raita Kaikkonen (kylän tyttöjä): Päivi Toivanen

Lavastus ja puvustus: ryhmä

Kesä 1997

Unto E. Heikura: Kylän viimeinen nainen
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Leila, Mäkikummun leskirouva: Anna-Liisa Ritsilä
Reeta, Mäkikummun vanha emäntä: Minna Häkkinen
Juuso, Mäkikummun vanha isäntä: Pirjo Loponen
Kalevi, Kusiaisvaaran leski-isäntä: Kari Wainio
Tauno, Karhulan vanha poika: Tarja Tiusanen
Mauri, Mörkölän vanha poika: Petri Moilanen
Tuula, myyjä: Marjaana Hasanen
Oiva, porari: Jouko Ritsilä
Kylän akkoja: Saimi Kesänen, Raili Loponen
Matti, Kalevin pikku-poika: Petri Partti
Kalle, Kalevin pikku-poika: Antti Ritsilä

Lavastus ja puvustus: ryhmä

Sketsinäytelmä, Kirppujen Yö 1997

5-vuotis Hääpäivänä

Lapsettoman pariskunnan rooleissa: Kari Wainio ja Pirjo Loponen
Valokuvaajana: Minna Häkkinen
Kuiskaus: Raili Loponen
Lavastus: Jouko Ritsilä, Pertti Ukkonen

Kesä 1996

Lauri Kokkonen: Muuttolinnut
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Anna Huttunen (leskiemäntä): Raili Loponen
Emil Lindfors (maisteri): Jouko Ritsilä
Saara Lindfors, edellisen rouva: Anna-Liisa Ritsilä
Salme Lindfors, edellisten tytär: Tarja Tiusanen
Nestori Remes (kirvesmies): Pertti Ukkonen
Sohvi Remes, edellisen vaimo: Saimi Kesänen
Siiri Remes, edellisten tytär: Minna Häkkinen
Jaakko Jääskeläinen (viransijaiskanttori): Pirjo Loponen
Otto Pennanen (sekatyömies): Kari Wainio

Lavastus ja puvustus: ryhmä

Kesä 1995

Katotaanko kortista?
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Friida, eläkeläinen: Marjaana Hasanen
Henrikki, pientilallinen: Pertti Ukkonen
Siiri, Henrikin emäntä: Saimi Kesänen
Kirsti, liikenainen: Merja Ikonen
Tytti, tarjoilija: Mari Häkkinen
Jaska (aikamies): Kari Wainio
Jorkki (koululainen): Tarja Tiusanen
Merja (koululainen): Minna Häkkinen

Lavasteet ja puvustus: ryhmä

KIRPPUJEN YÖ RAVINTOLA UKKOHAUESSA 18.11.1994:

Elämää ja Erotiikkaa..

Järjestäjänä Teatteri Henkireikä

Ohjelmassa: sketsejä, lauluja, arvontaa, yhteislaulua

Tanssimusiikista vastasi: Duo Bumerang

Kesä 1994

Reijo Malm: Iisakin naimapuuhat
Ohjaus: Ville Juuti

Rooleissa:
Mikko, talon nahjusmainen isäntä: Kari Wainio
Saara, edellisen emäntä: Anna-Liisa Ritsilä
Iisakki, heidän poikansa: Heikki Häkkinen
Kasperi Kovalainen, naapuri: Jouko Ritsilä
Hilja, edellisen emäntä: Saimi Kesänen
Miina, edellisten tytär: Minna Häkkinen
Kerttu Annikki (nainen jostain kauempaa): Marjaana Hasanen
Räjäyttäjä: Pertti Ukkonen
Hanuristi: Paavo Lehtonen
Tanssi ja lauluryhmä: Mari Nykänen, Merja Ikonen, Suvi Nikulainen

Lavasteet ja puvustus: ryhmä

Alkuun